Happy to be me!

The central thought in our project was positive pedagogy: we wanted to see if and how it is implemented in our project schools. In Kirkkomännikkö school we have the "See the Good" method which is a scientifically proven teaching method and digital service from Finland, available at https://en.seethegood.app/   A quote from the sight: " Our method teaches children to cultivate positive emotions and recognize strengths in themselves and others. It guides teachers, inspires and motivates students, and promotes collaboration between the home and school." Elina Haapaniemi, a teacher at Kirkkomännikkö school and an educated instructor in this method, gave Greek and Irish students and teachers some practical tools and exercises to find their strenghts with the help of this method.  At the moment there are several Finnish operators in the field of positive pedagogy. One of the most well-known of them is Kaisa Vuorinen, the developer of "See the Good" - method. She...

The third and final task in our project made our students to think about the best parts in their own living environments. Everyone has a favourite place where they feel happy - whether it's your own home, a stable or the amusement park in the summer. The photos and drawings were put on the classroom doors for everyone to see. What a nice art exhibition about the places that give us strength and happiness! Kilglass school had made a slideshow and a wonderful film about their living environment:  Slideshow here Film here

Projektimme toinen tehtävä oli miettiä, mitä hyviä puolia on kouluissamme. Tässä oppilaiden kuvaamia videoita aiheesta. Viihdy niiden parissa ja opi uusia asioita ystäviemme kouluista! The second task in our project was to find and talk about the positive things in our schools. Here are our videos. Enjoy and learn new things about our friends' schools! Irlanti / Ireland Kilglass National School Kilglass Kreikka / Greece Zervochoria School of Zervochoria Suomi / Finland Kirkkomännikkö school

Kreikan matkan jälkeen reissussa olleet oppilaat ja opettajat kertoivat näkemästään ja kokemastaan koko koululle aamunavauksessa. He olivat valinneet omia lempikuviaan reissusta ja kertoivat tarinoita niiden takaa. Reissublogia lukemalla ja aamunavausta kuuntelemalla koko koulun väki sai kokea päässeensä matkalle mukaan! 

Happy to be me! - projektimme toisen tehtävän aiheena oli miettiä omia lempipaikkoja koulussamme. Jokainen luokka keskusteli yhdessä lempipaikoista ja luokissa järjestettiin äänestys. Suosituimmista paikoista järjestettiin valokuvanäyttely kaikkien nähtäville. Kuvia oli kiva katsella ja miettiä, oliko oma lempipaikka myös jonkun muun oppilaan tai luokan mieleen. Koulussamme on monia kivoja paikkoja!

 Herättiin viideltä aamulla. Puettiin vaatteet päälle ja lähdettiin aulaa kohti. Napattiin aamupalapussit reppuihin ja lähdettiin takseilla kohti Thessalonikin lentokenttää. Sää oli sateinen ja oli pimeää. Juotiin kaikki juomat ja mentiin turvatarkastuksen läpi. Mentiin käymän kaupassa josta ostettiin tuliaisia ja vettä. Lento lähti kello kahdeksan.  Lennolla tarjottiin vähän syömistä ja juomista. Sitten tultiin Frankfurtin lentokentälle ja tehtiin perjantain blogia. Sitten mentiin syömään salaatit. Sen jälkeen mentiin kaupoille. Yhtäkkiä huomasimme, että kello oli jo paljon ja meille tuli kiire ehtiä koneeseen. Lähtöportille oli pitkä matka. Onneksi juuri ehdimme koneeseen.   Lentokoneessa saimme vettä ja suklaata. Osa nukkui koneessa, osa oli puhelimella ja osa katseli maisemia. Kun lento laskeutui Helsinkiin, niin aloimme taputtamaan. Laskeutumisen jälkeen lähdimme hakemaan matkalaukkuja. Kun saimme matkalaukut menimme liukuportaisiin jossa kuulimme ja näimme TAAS...

 Kokoonnuimme hotellilla aamiaisen jälkeen. Lähdimme eri bussilla ja ajoimme Verginaan noin puolitoista tuntia. Linja-autossa meidän mukana kulki Viki-opas, Melahriini ja kreikkalainen miesopettaja. Kävimme tutustumassa maanalaiseen kuninkaalliseen hautamuseoon. Museossa oli  muun muassa kultaisia kruunuja, miekkoja, varusteita ja keihään kärkiä. Siellä oli Aleksander suuren jälkeläisten hautoja ja jäämistöjä. Meistä hautamuseo tuntui pimeältä, maanalaiselta, ihmeelliseltä, vanhanaikaiselta, arvokkaalta, kiinnostavalta ja tarunomaiselta.  Museon ulkopuolella oli koiria ja kauppa. Kaupassa oli matkamuistoesineitä, esimerkiksi lintupillejä ja kuninkaan kipsipäitä. Sitten mentiin eri museoon mikä oli noin 10 minuutin ajomatkan päässä. Sisällä oli tila joka oli ilman kattoa. Rakennus oli aika uusi ja valkoinen. Sielläkin oli historiallisia esineitä: nauloja, koruja, eri ihmisten kehon osan savipaloja, kaikenlaisia ruukkuja, ihmisten koruja, isoja ruukkuja, ihmispatsaita, taul...

 Aamu alkoi makealla aamupalalla. Siinä uutta olivat rinkelit. Niitä oli kahta lajia sokeri- ja suklaakuorrulerinkeli.  Aamulla pojat pakkailivat vielä loppuja tavaroitaan. Ilma oli sateinen. Bussi oli ajallaan, haettiin irlantilaiset ja matka alkoi kohti Thessalonikia. Matka kesti vähän yli tunnin. Vihdoin uskalsimme kysellä irlantilaisilta lempiasioita. Esimerkiksi lemmikkieläimistä, lempiartisteista, mitä he harrastavat, he opettivat meille irlantia ja opetimme heille suomea. Puhuminen heidän kanssa oli hauskaa, normaalia ja vähän jännittävää.  Bussi pysähtyi hotellin eteen. Jätimme matkalaukut hotellille ja lähdimme oppaan kanssa kierrokselle katselemaan vanhoja ja historiallisia paikkoja. Oppaamme oli toiselta ammatiltaan opettaja. Opas oli nimeltään Vicky ja hän oli rauhallinen, mukava, kiva ja ammattitaitoinen. Ensimmäinen paikka oli City Castle. Sitten käytiin Monument of Rotondassa sekä Monument of Camarassa, White Towerissa ja merirosvolaivalla risteilyllä Välim...

Keskiviikko 13.11  Museo/sadepäivä Päivä alkoi korttipelillä poikien huoneessa. Aamiainen oli terveellisempi kuin muina aamuina. Tarjolla oli pinaattifetapiiraita, leipää, juustoa, pannacottaa, hunajaa, tiikerikakkua ja keksejä. Lähdimme 10 minuuttia myöhemmin bussilla kohti metsämuseota. Museossa me turistit olimme ensin yksin päälle puoli tuntia. Opas ei puhunut kauhean selkeää englantia, mutta hän esitteli meille museon englanniksi. Museossa oli ötököitä, perhosia, kiviä, puunäytteitä, metsänhoitotekniikkaa ja täytettyjä metsäneläimiä. Eläimet olivat olleet sairaita tai löydetty kuolleina. Siellä oli paljon erilaisia lintuja, orava, rusakko, peura, susia, käärmeitä, siili, kilpikonna, villisikoja, kärppä, mäyrä, kettu ja kissa. Kreikkalaiset tulivat kahdella bussilla sinne myös. Heille esiteltiin museo kreikan kielellä ja me odotimme sen ajan.  Museolta mentiin bussilla noin 10 minuutin ajomatkan päähän hotelliin/ruokapaikkaan syömään. Ruuassa kesti noin 1 tunti että meidän...

 Tänään hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme maittavan aamiaisen ääreen. Söimme hyvin ja siirryimme bussilla koululle. Opettajille tarjottiin opettajanhuoneessa aamukahvia. Kolmasluokkalaiset avustivat meitä puisen kehyksen koristelussa. Siihen keksittiin ja kirjoitettiin asioita mitkä tekevät meidät iloiseksi kuten perhe, harrastukset, lemmikit ja kaverit. Kehykset olivat lahja meille. Tunnin jälkeen käytävällä oli nähtävillä pieniä liikkuvia robotteja joissa oli liiketunnistin. Sen jälkeen menimme tauolle eli välkälle jolla annoimme TAAS nimmareita pienille oppilaille ja YLLÄTY YLLÄTYS pojat pelasivat jalkapalloa. Välkän jälkeeen menimme kävellen katsomaan isoa vanhaa puuta. Puulla jokainen oppilas sai ilmaiseksi pillimehun, omenan ja appelsiinin. Puu oli iso,vanha (noin tuhat vuotias) ja puun juuret olivat paksut ja osittain näkyvissä. Sen nimi on plataanipuu ja sen mukaan oli nimetty koko kylä. Lähdimme kävellen koululle takaisin pelaten jalkapalloa ehkä omenalla, mutta se näytt...

 Heräsimme kello 7.15 hyvin nukutun yön jälkeen. Herätys tuntui liian aikaiselta. Gallupin mukaan aamiainen oli liian makea, makoisa, hyvä, riittävä, paikallinen, hyvä kahvi, aika vaalea. Aamiaisen jälkeen odotimme kylän aukiolla bussia. Näimme siellä kulkukoiria ja -kissoja. Yksi kissa oli rohkea ja uskalsi jopa syliin. Kun bussi tuli hakemaan meitä, lähdimme kohti Zervochorian kylän koulua. Vastaanotto koululla oli äänekäs, innostunut ja iloinen. Koko koulu oli vastaanottamassa meitä. Vieraat ohjattiin koulun sisäpihalle istumaan. Jokainen luokka esitti vuorollaan meille kreikkalaisen perinnetanssin. Lopuksi meidät pyydettiin mukaan tanssimaan. Tanssi tuntui osalla olkapäissä, osalla hyvältä, helpolta, hauskalta ja välillä tuntui, että oli kolme jalkaa.  Tanssin jälkeen osa oppilaista meni pelaamaan jalkapalloa, osa jatkoi tanssia ja osa pyysi nimikirjoituksia meiltä. Tauon jälkeen meillä oli työpaja jossa tutustuttiin kreikkalaisiin puiden lehtiin. Työpajan jälkeen meillä o...

 10.11.2024 Isänpäivä Paremmin ja huonommin nukutun yön jälkeen heräsimme aikaisin ja lähdimme klo 6.30 koulun pihasta kohti Parkanon rautatieasemaa. Sää oli sumuinen ja oli vielä aivan pimeää. Matkalla olimme törmätä peuraan, mutta onneksi Mikko-kuskimme oli hereillä. Parkanosta matka jatkui junalla kohti Tikkurilaa. Siellä söimme lounaan BurgerKingissä. Sitten suuntasimme matkalaukkuinemme junaan ja Helsingin lentokentälle. Lentoaseman liukuportaissa katselimme oopperaa joka näkyi isolla taululla seinällä. Tuntui että portaita oli miljoona. Turvatarkastuksessa kentällä Inkan laukku jäi tutkittavaksi. Kentällä oli Muumikauppa, kirppari, aurinkolasiliike, jossa lasit maksoivat 500e, Joulukauppa, puhuva robotti, joka keräsi astioita sekä paljon ravintoloita. Odotusaikaa kentällä oli sopivasti. Kone lähti ajallaan klo 14.25. Lentoyhtiönä toimi Lufthansa. Koneessa istuimme vierekkäin ja kaksi paikoista oli ikkunapaikkoja. Ikkunasta näkyi hienot maisemat. Nousu tuntui jollakin vatsanpo...

Irlannista saavuttuamme pidimme heti seuraavan perjantaina koko koulun yhteisessä aamunavauksessa esityksen matkastamme. Aluksi esittelimme Irlannin ja Kreikan vahvuusjulisteet ja huomasimme, että vaikka asumme eri puolilla Eurooppaa, meillä on samanlaisia vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita.  Julisteiden esittelyn jälkeen näytimme kuvakoosteen matkastamme ja kerroimme tarinoita kuvien takaa. Oppilaat kuuntelivat todella tarkkaavaisina ja keskittyen, taisi aihe olla kaikkien mielestä kiinnostava! Näytimme myös videokoosteen sekä jokainen matkailija kertoi valitsemastaan lempikuvasta. Lopuksi Miia-ope haastatteli lyhyesti matkalla olleita oppilaita ja saimme kuulla että kaikille oli jäänyt reissusta positiivinen mieli. Myös ensi lukuvuoden tulevia 6.luokkalaisia rohkaistiin hakemaan marraskuun Kreikan matkalle mukaan. After the trip to Ireland, we gathered in an assembly at Kirkkomännikkö school to hear about the week in Ballinasloe and Dublin. All the students were really intereste...

On the last morning in Ballinasloe we had time to enjoy one more breakfast at the hotel. We had packed our luggage on the previous evening, so at 9.40 we were ready to leave for the Ballinasloe train station - except that our booked taxi didn't arrive! We got pretty nervous because we had tickets for the 10.10 train, but with the help of the hotel reception we finally got a taxi. The driver was very friendly and apologized for the mess with the booking. Luckily we made it to the train and got yet another example of how extremely friendly and helpful the Irish people are! Our train arrived in Dublin just before noon. We were quite surprised of how poor and complicated the public transportation is in Dublin. It was impossible to reach our hotel in time by buses and trains with our luggage, so we decided to take a couple of big taxis. We had pre-booked a walking tour that was supposed to start at three o'clock from the city centre. Luckily we had just enough time to grab something...

We left our hotel in the morning and drove to Bunratty Castle and Folk Park. The castle is  a large 15th-century tower house in County Clare and it's surrounded by a folk park with where you can get a feeling of how life was back in that time. We went inside the castle and up to the towers, as well as saw lots of interesting things and animals in the folk park. We would have needed some more time to spend in the folk park in order to see every corner, but this is definitely a place worth visiting if you ever happen to find yourself in Ireland! After Bunratty castle we continued our way to the Cliffs of Moher. They are about 14 km long sea cliffs that rise 120-214 metres above the Atlantic ocean. The cliffs were really amazing and we took lots of pictures, of course. About 1,5 million people visit the cliffs every year and there were lots of people there with us too. Many of us had never seen the Atlantic before so we were amazed by it. This trip was really worth the long drive!...